Kun lapset saadaan hoidettua uuteen päivään jatkamme keskustelua siihen mihin jäätiin. Viimeiset sanat ovat samat kuin ovat koko ajan olleet: nyt tiedät kaiken. Tahdon antaa sokerikiteelle mahdollisuuden kertoa minulle tarinansa alusta alkaen. Eilistä tarinaa ei ole ja hän saa aloittaa tarinansa alusta.
Kide kertoo minulle merkityksettömiä yksityiskohtia elämästään. Hän pelaa aikaa, kuten hän usein tekee puntaroidakseen mahdollisuuksia luikerrella piiloon. Kuuntelen rauhallisena, vaikka turhaudunkin tähän loputtomaan selittelyyn. Kyselen hänen työkavereistaan. Hän ymmärtää vihjeeni. Sattumia tapahtuu. Hän on silminnähden loukkaantunut: pieni piiri on vuotanut. Hän ei luonnollisestikaan avaa itseään vaan heittää luun. Hän kertoo kuinka häntä naitiin työpaikan virkistyspäivän illanvietossa. Kahdesti. Ja kahden eri miehen toimesta. Siinä kaikki. Ei muuta. Nyt tiedän kaiken.
Poliisiystävällä ja näillä kahdella työtoverilla on ajallisesti eroa joitakin viikkoja. Tieto ei tunnu miltään kun siihen on totutellut kuukausia. Yksi pieni yksityiskohta eroaa alkuperäisestä käsityksestäni. Hänen mukaansa miehet naivat toisistaan tietämättöminä ja peräkkäin - minä kun kuulin kimpasta. Merkityksettömiä yksityiskohtia ja väärinkäsityksiä.
Lannistavinta tässä kaikessa on havahtua huomaamaan, että vastapäätä istuu nainen, jota en tunne. Hänen kasvonsa ovat ilmeettömät ja silmistä on mahdoton lukea mitään. Hän itkee minulle katuvaisena, mutta hänen kyyneleensä eivät tunnu miltään. Paljon on vielä piilossa. Miksi itkeä nyt kun ollaan kilometrin päässä totuudesta. Edelleen.
Hänen tapansa lievennellä tehtyä pienemmäksi on ainoa johdonmukainen asia hänessä. Hän muuntaa termistön niin, että itsekin mietin, että onko valhe itseasiassa koskaan valhe. Vai tavallinen valhe - sellainen pieni lapsus. Sellainen sama pää kesät talvet-tyylinen.
Hän tekstaa minulle töihin: "Vaikka kyynelehdin sanojesi vuoksi, se ei tarkoita, että pitäisin sinua ilkeänä.". En tiedä miten tuollaisiin viesteihin tulisi vastata, joten jätän vastaamatta. Tämä viesti oli odottamaton sen positiivisen hengen vuoksi. En kylläkään rehellisesti sanoen tuhlannut sekuntiakaan aikaa sen pohtimiseen, että millaisena hän minua tässä tilanteessa pitää. Ehkä olisin pohtinut sitä myöhemmin. Mutta nyt ei tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti