perjantai 13. helmikuuta 2015

16. Mustasukkaisuus

Olen mustasukkainen siitä, että hän haluaa muitakin. Hän sanoo, että totun siihen. Totun sietämään sitä ja voi olla, että mustasukkaisuuteni vähenee. Hän itse on mustasukkainen paljon vähemmästä. Eräs työpaikkani nuori nainen, ämmä kuten hän sanoisi, ärsyttää häntä aivan vitusti. Ärsyttää siksi, että hän kysyi koska olen viimeksi tavannut jonkun "kuuman". Nimesin tämän nuoren naisen. Hän tietää, tai ainakin hänen pitäisi tietää, että tuo nainen on kuuma vain silloin kun pitää suunsa kiinni. Päivitykset sosiaaliseen mediaan tukevat tätä mielikuvaa naisen persoonasta - asia, jonka Kide on kyllä varmistanut selailemalla tilapäivityksiä, joita tämä "kuuma" nettiin suoltaa.

Hän on alkanut puhua tunteistaan avoimemmin. Hän käyttää sanaa mustasukkainen ollessaan sitä. Aiemmin hän on sanonut olevansa ärtynyt. Olen yllättynyt siitä miten paljon turvaa voi luoda yhdellä ainoalla sanalla.

Täsmällisellä puheella on minulle suuri merkitys - vain sillä voi osoittaa olevansa joku joka ajattelee. Hän ajattelee olevansa lutka. Eikä tuohon liity tunnelatausta. Hän saa olla sellainen kuin on. Niin minä olen ajatellut ensimmäisen blogin ensimmäisestä merkinnästä lähtien. Vaikka olenkin ollut tietämätön siitä mitä minä olen tilannut.



torstai 12. helmikuuta 2015

15. Kiinalainen huone



"Käyn nopeasti as:llä". Niin hän sanoo. Se tarkoittaa, että hän menee alastonsuomi-palveluun katsomaan, että ovatko hänestä otetut valokuvat saaneet ansaittua ihastusta osakseen. Usein ovat. Kuvat ovat kokovartalokuvia. Osa minun ottamiani. Hän kertoo avoimesti vastaanottamistaan kehuista. Eritoten silloin kun hänen kuvaansa kommentoinut mies on hänen makuunsa. Hän ei katsele miesvartaloita kiihottuakseen - kuvassa kalustaan kiinnipitävän miehen kuva on sympaattinen. Siitä hän pitää, ei niinkään kuvassa pullistelevasta lihasta. Hän on tunnelmoija.

Jos ongelmamme ydin onkin kommunikaatiossa? Jos oletetaan, että säännöt eivät perustu merkkien merkityksiin, vaan ainoastaan niiden ulkomuotoon, on tämä pukinsarvilippiskin pelkkä hattu.

En kiduta itseäni katsastamalla niitä, joista hän pitää. En kirjaudu alastonsuomelle ylipäätään. Siihen minulla olisi kyllä halutessani mahdollisuus, sillä käyttäjänimi ja salasana ovat tiedossani. Sen sijaan saatan kysyä, että onko se toinen lihaksikkaampi kuin minä, ehkä varustellumpi? Monella on enemmän massaa, mutta kokoasiaan hän suhtautuu hienotunteisesti. Ehkä se johtuu siitä, että juuri vyön alle hän on vertaillessaan lyönyt minua ennenkin. Eikä hän ole verrannut fyysisiä ulottuvuuksiani vain minulle itselleni, vaan myös toisille miehille. Se paljastui sattumalta. Ehkä se oli sattuma. Koko tapahtuma siis. Että oikeasti olen riittävä ja kyse oli väärinkäsityksestä. Hän kysyy, että luulenko oikeasti olevani ainoa, jota hän on kusettanut. En tiedä.

Kuulostaa ehkä siltä, että aisuripoika, kuten hän joskus minua hellittelee, olisi allapäin. Ei tässä mitään sellaista mahdotonta kurjaa ole, joka miehen mielen todella maihin vetäisi. Se kylläkin vituttaa kun hän "huomioi" minut etsiessään seuraa. Mukavana keskustelee päiväni kulusta. Sellaisena ihan vähän maireana. Posket punaisina. Hyväntuulisena -ja vähän jännittyneenä. Kuin olisi vailla jotakin. Kuin olisi vaikea sanoa mitä oikeasti ajattelee. Ja varmaankin onkin. Sitten kun hän saa kerättyä rohkeutensa, hän on rehellinen. Hän käväisee. Ihan nopeasti. Hän on vailla huomiota - ja koukussa. Kyllähän vittumaiselta tuntuu, mutta harjoitus tekee mestarin. Ja onhan hän kiihottava kiihottuneena. Eikä hän ainakaan ei rakasta minua vähemmän, sillä tälläisenä olen hänestä miehekkäämpi, itsevarmempi ja kuumempi.

Itsehän olen valintani tehnyt. Jos joku muuta luuli. Ehkä me puhumme eri kieltä. Ehkä toinen keskittyy merkkeihin ja toinen osaa kiinaa oikeasti. Sen on pakko olla niin.

maanantai 9. helmikuuta 2015

14. Usko tarkoittaa sitä, ettei tahdo tietää totuutta.

En osaa kuvitella millaisena tarinani näyttäytyy tämän tekstin valossa. Tai osaan, mutten kykene oikeasti siihen subjektiiviseen elämykseen, jossa todellisuus on vain tämä lausemätäs. On paljon asioita, joita vältän käsittelemästä. Lasteni äidin tuki on yksi niistä. Hän arvostaa sitoutumistani lapsiemme asioihin ja taloudenpitoon. On sekin jotain. On paljon velkaa - velkaa, jota ei rahalla kuitata. Silti voin ratkaista ongelmia, jotka rahalla ovat selvittävissä. On sekin jotain. Mitään sillä ei korjata - edelleenkään. Kuitenkin materia on viimeinen asia, jonka perään kannattaa itkeä.
Hän sanoi, että olen hyvä isä lapsillemme.

Se tuntui hyvältä.

Uskon, että näistä sanoistani voi vetää johtopäätökset elämästäni. Ehkä jatkotyöstää ajatuksia ja päätyä johonkin. En usko, että oikeasti niin tapahtuu. Ei muiden virheistä vakavasti opita. Mutta ajattelu on hyödyllistä.

Olimme hänen, Kiteen, kanssa vapaa-ajanretkellä. Nautimme kumpikin toistemme seurasta. Illalla käydessäni vessassa, hän totesi reissuni kestäneen. Soitinko jollekin? Näytin hänelle puhelimeni lokin. Ehkä hän oli mustasukkainen, vaikkei minulla olekaan mitään salattavaa. Haluaisin ajatella niin.

Koska se tuntuisi hyvältä.

maanantai 2. helmikuuta 2015

13. Mutta mitä järkeä siinä olisi?

Keskustelemme siitä, mitä Kide odottaa minulta jatkossa. Yksiavioisuutta. Hän sanoo, että on järkevää, että hän nussii nähteni, sillä hänellä on - valitettavasti - historiassaan tuota taipumusta kerätä kokemuksia. Nyt hän on kasvanut siitä ulos ja tekee sen avoimesti; kunhan minä sitoudun kahdeksi vuodeksi yksin hänelle. Uskollisuutta kun on monenlaista. Hänen sydämensä on varmasti minun luonani.

Mihin minun tulisi sitten varautua henkisesti? No tietenkin siihen, että frekvenssi voi olla tiheäkin - mistä sen tietää. On teoriassa mahdollista, että olen ilman seksiä - ja lopulta ilman häntä - jos hän ihastuu tai rakastuu. Tunteilleen kun ei voi mitään ja tämä on kuitenkin luonteeltaan sellaista. Tuijotan eteeni räntäsateeseen. Autoja vilisee. Ja muutama Citroen. Mikä olisi minun kannaltani kaikkein pahinta? Se, että hän rakastuisi toiseen vai se, että lakkaisin rakastamasta häntä.

Mitä minä sitten saisin? Ei hän ainakaan vähempää minua rakastaisi. Myyntipuhe on vakuuttava. Hän ei ainakaan vähempää rakastaisi. Jokainen meistä haluaa olla haluttu ja rakastettu. Mieleni tekee tanssia, mutta tässä minä olen kuin laulu ilman musiikkia. Enkä todellakaan puhu laulutrio Rajattomasta, vai mikä vittu se oli.

Keskustelemme rakkaudesta. Irvokasta, myönnän. Sanon, että olen rakastanut häntä koko ajan enemmän. Hän ottaa tämän aisurikuvion mieleensä ja myöntää, että joissain asioissa rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Ainakin hän on rehellinen. Enkä minä lainkaan niin yksinkertainen kuin tästä blogikokonaisuudesta voisi kuvitella. En silti ollut ymmärtänyt aiemmin, että rakkaus jakautuu sektoreihin.