Hoitokerroista eräs jää mieleeni pysyvästi. Olen kirkkaasti valaistussa toimenpidehuoneessa seuranani lääkäri ja hoitaja. Ihoni näyttää kalpealta spottivalojen loimottaessa kehoani. Näytän pieneltä ja säälittävältä. Harmaalta ja alistuneelta. Lääkärin otteet ovat varmat ja asialliset. Tunnen itseni hätääntyneeksi lapseksi - sellaiseksi, joka pelkää jäykkäkouristusrokotusta, mutta tajuaa, ettei karkuunkaan pääse. Eikä tunne muutu edes silloin kun hartioihini tartutaan määrätietoisesti paikoillani pitämiseksi. Kohta sattuu ja kannan vastuuta edes kehollani, vaikkei se helpota omaa tai muiden oloa. Fyysinen kipu on yhdentekevää. Kuten tilanteen nöyryyttävyyskin.
Kävelen lääkäriasemalta kuulaaseen syyspäivään. Kollegani soitto rytmittää itsesääliä ja häpeää, jota tunnen. Vihaan itseään sääliviä ihmisiä ja uskon siihen, että jokainen rakentaa itse oman onnensa - tai epätoivon, jota elää. Keskustelen puhelimeen neutraalilla äänensävyllä työasioista ja valehtelen olleeni lounaalla. Palaan töihin ja asiat hoituvat. Puudutuksen haihtuessa oloni huononee. Minua oksettaa ja palelen. Menen vessaan muilta piiloon. Alavatsakipuja alleviivaa verinen virtsa ja joudun vetämään pöntön kahteen kertaan, koska vesi ei puhdistu kertavetäisyllä kirkkaaksi.
Oloni on sekava. Tunnen kuinka kuume hyväilee kauttaaltaan araksi turtunutta kehoani. Yritän istua jalat ylhäällä, jotta paine alavatsassani helpottaisi. Soitan sokerikiteelle ja kerron voivani huonosti. Hän lupaa tuoda minulle mehua ja syötävää. Kerron ylimalkaisesti tuntemuksistani, enkä tahdo huolestuttaa häntä liiaksi. Hän halaa ja toivoo, että tämä oli viimeinen kerta tätä lajia. En vastaa mitään.
Pienet sanat, eleet ja ohi minun suuntautuvat katseet herättävät minussa hassun tunteen. Kaikki ei täsmää. Koska olen menettänyt kaiken, eikä minulla ole enää mitään annettavaa kenellekään, suljen nämä ajatukset mielestäni, yritän hymyillä ja naputan uuden merkinnän "Kaikista pojista ei tule miehiä - mitä sitten"-blogiin. Kyllä se tästä. Hänkin on kiireinen. Hänen täytyy selvitä ja siinä auttaa hänen ystävänsä. Ystävä, jonka kanssa minulle nauretaan tietämättäni. Noh, verta vuotava penis. Onhan siinä tiettyä hauskuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti