Kävimme joulukuun alussa swingersclubilla. Tarkoitus oli saada jännitystä molemmille - kuitenkin niin, että minun jännitykseni on hänen jännityksensä ja kontakteja muihin naisiin ei oteta. Miehiin kylläkin. Hän pukeutui mustaan pitsiseen bodyyn, saumasukkiin ja korkokenkiin. Asussa, jonka olin ostanut aiemmin päivällä hänelle. Hän sanoi minulle, että "haluaisi tänään sen tapahtuvan". Hän haluaisi vieraisiin. Hänen pakaransa olivat paljaana. Asu oli provosoiva, mutta kuitenkin tyylikkään seksikäs. Siis seksiklubille.
Istuskelimme pöydässä ja katselimme ihmisiä. Näimme sisääntulijat. Jokaisen uuden miehen astuessa sisään, hän valpastui. Oli helppo nähdä hänen kasvoiltaan mitä mieltä hän on. Kaksi kertaa hän innostui. Ensin parrakkaasta noin ikäisestäni miehestä. Ja myöhemmin siitä toisesta. Hänen poskensa alkoivat punoittaa.
Kävin vessassa ja pyysin häntä huolehtimaan tavaroistani. Pyyhkeissä kun ei ole taskuja. Läpsyttelin helpottamaan oloani ja tullessani takaisin, hän oli vaihtanut paikkaa. Huomasin tavaroideni jääneen pöytään. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan kysyvää katsettani. Posket punoittivat edelleen ja minua alkoi vituttaa.
Tunnin päästä sisään tuli kaltaisemme pariskunta. Nuori mies ja kypsempi nainen. Mies oli hänen makuunsa. Aika paljonkin hänen makuunsa. Hän keskusteli niitä näitä pystymättä keskittymään mihinkään. Hän oli silminnähden kiihoittunut. Hän kysyi minulta "panettaako". Kielsin. Kysyin häneltä samaa - hän myönsi, että panettaa ja sipaisi vatsaani samalla. "Sinulle olen kuumana", hän sanoi vetäytyen heti pois luotani tämän miehen kulkiessa ohitse. Vitutti edelleen ja hänen poskensa hehkuivat entistä kuumempina.
Tunsin, että minun tulisi rohkaista häntä. Päästää hänet pälkähästä. Rakentaa illuusio siitä, että olemme minun halujani tyydyttämässä. Että vastuu olisi minun. Kun minähän tätä tahdon. En tehnyt niin. Minä koin, että minua viedään.
Hän myönsi lopulta, että minä en saanut häntä kastumaan. Sen jälkeen sain selkääni. Hän halusi kertoa muutaman unohtuneen totuuden. Ja jokainen niistä totuuksista osui minua pyyhkeen sisään. Olin sinä iltana kuolematon - vain se, että hän haluaa tälläisenäkin iltana loukata minua, tuntui pahalta. Koska näin oli, koin selkeästi kasvaneeni ihmisenä.
Luenko rivin välistä jotain sellaista, mitä ei siellä ole? Kärsit, mutta jotenkin pidät kärsimystäsi oikeutettunakin, kun itsehän tuon tien valitsit?
VastaaPoistaMietitkö koskaan, että onko hyvää enemmän kuin pahaa vai päinvastoin?
Pyrin esittämään ja ennen kaikkea elämään tarinani niin, että kukin saa tahollaan päättää itse, että mikä on oikeutettua ja mikä ei. En pyövelöi itseäni tai muita.
VastaaPoistaEn kokoa, ajattele tai analysoi plussia ja miinuksia mitä elämääni tulee jos sitä tarkoitit.