Haen apua siihen, että minulla on pakonomaiseksi muodostunut perversio
siitä, että hän nussii muiden kanssa. Pakonomainen on minun
luonnehdintani, ei psykiatrin. Haen apua tai helpotusta siihen, että
jokin minussa tahtoo, että kaikki jatkuu kuten tähänkin asti. Että saan
olla se uskollinen pieni hauveli, joka lipoo naamaa, vaikka sängyn
viereen olisi sijattu pieni koppa toisellekin villakoiralle.
Kävin terapiassa, vaikka minulla on vaikeuksia suhtautua vakavasti sellaiseen. Ylpeyttä varmaankin. Myönnän senkin, että minusta on itsekästä mennä keskustelemaan minusta itsestäni. Ostaa itselleni ystävä, jolle uskoutua. Sitä terapiapalvelut ovat.
Sanan "terapia" maininta blogeissa herättää kaksijakoisia tunteita. Suhtaudun varauksella ja koen tragikoomiseksi sen kliseen, joksi olen muuttunut ihmisenä, viestijänä ja tarinani luojana. Kävin terapiassa - voihan nyt vittu sentään. Ei tunnu hyvältä olla julkisesti erilainen.
Miltä se sitten tuntuu? Hävettää helvetisti. On noloa keskustella kuuluvalla äänellä ja selvin päin omista perversioistaan ventovieraalle ihmiselle, joka on oletettavasti kuullut kaiken jo ennen kuin minä avasin suuni. Se tunne kun olet odotushuoneessa ja ajattelet, että tämä kaikki on genitaalien polttamisen ohella intiimeintä mitä olen lääkärissä kokenut. Tietäen sen, että jos nyt puhun ohi suuni, ovat hyöty ja vahinko vain minulla. Ostopalvelu, jossa asiakkaalla on kaikki velvollisuudet.
Olimme parinvaihtobileissä. Ostin hänelle vaatteet sitä varten. Hän näytti tyrmäävältä posket punaisina; korkokengissä, bodyssä ja sukissa. Hän tapasi kiinnostavan miehen. Ja halusi sitä toista enemmän kuin minua. Keskustelimme tästä kiihkotta - kumpikin kylläkin kiihottuneena. Onneksi taksikuski ei ymmärtänyt sanaakaan. Ehkei olisi ymmärtänyt siinäkään tapauksessa, että olisimme jakaneet yhteisen kielen.
Vaikka kirjoituksestani välittyisikin loputon halveksunta Kidettä kohtaan, on käsitys kunkin lukijan oma. On kauniita hetkiä ja yhteisymmärrystä. Rauhoittava epätasapaino. Enkä myönnä tuota vain silloin kun mieleni tekee seksiä. Tai tekee mieli sitä, että hänen tekee mieli jotain toista. Hän on hyvinkin herkkä ja lämmin. Sitä olen pohjimmiltani minäkin. Mutta hänellä on se toinenkin puoli. Kai kaikilla on. En tiedä, että olenko minä ruokkinut sitä, voi ollakin. Mistä minä sen tietäisin kun en uskalla kysyä.
Ehkä joku miettii, tietääkö hän tästä blogista. Ja jos tietää, ymmärtääkö. Minusta tuo nuo ovat hyviä kysymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti