Keskustelemme siitä, mitä Kide odottaa minulta jatkossa. Yksiavioisuutta. Hän sanoo, että on järkevää, että hän nussii nähteni, sillä hänellä on - valitettavasti - historiassaan tuota taipumusta kerätä kokemuksia. Nyt hän on kasvanut siitä ulos ja tekee sen avoimesti; kunhan minä sitoudun kahdeksi vuodeksi yksin hänelle. Uskollisuutta kun on monenlaista. Hänen sydämensä on varmasti minun luonani.
Mihin minun tulisi sitten varautua henkisesti? No tietenkin siihen, että frekvenssi voi olla tiheäkin - mistä sen tietää. On teoriassa mahdollista, että olen ilman seksiä - ja lopulta ilman häntä - jos hän ihastuu tai rakastuu. Tunteilleen kun ei voi mitään ja tämä on kuitenkin luonteeltaan sellaista. Tuijotan eteeni räntäsateeseen. Autoja vilisee. Ja muutama Citroen. Mikä olisi minun kannaltani kaikkein pahinta? Se, että hän rakastuisi toiseen vai se, että lakkaisin rakastamasta häntä.
Mitä minä sitten saisin? Ei hän ainakaan vähempää minua rakastaisi. Myyntipuhe on vakuuttava. Hän ei ainakaan vähempää rakastaisi. Jokainen meistä haluaa olla haluttu ja rakastettu. Mieleni tekee tanssia, mutta tässä minä olen kuin laulu ilman musiikkia. Enkä todellakaan puhu laulutrio Rajattomasta, vai mikä vittu se oli.
Keskustelemme rakkaudesta. Irvokasta, myönnän. Sanon, että olen rakastanut häntä koko ajan enemmän. Hän ottaa tämän aisurikuvion mieleensä ja myöntää, että joissain asioissa rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Ainakin hän on rehellinen. Enkä minä lainkaan niin yksinkertainen kuin tästä blogikokonaisuudesta voisi kuvitella. En silti ollut ymmärtänyt aiemmin, että rakkaus jakautuu sektoreihin.
